Syömisen ja kehonkuvan pulmia voidaan ehkäistä hyvin monilla tavoilla crossfit-yhteisöissä, mutta rajasin tämän kirjoituksen koskemaan valmentajien mahdollisuuksia asian parissa. Avaan alkuun hieman crossfitin riskitekijöitä, koska mielestäni niitä ei voi sivuuttaa lajin parissa käydyssä keskustelusta syömishäiriöiden suhteen.
Ravintosuositukset crossfitissa
Crossfitin virallinen Level-1-koulutuksessa opetettu ruokavaliosuositus on zone-dieetti, mikä sisältää 40 % hiilihydraattia, 30 % proteiinia ja 30% rasvaa. Crossfitin suosituksissa mainitaan, että liiallinen määrä hiilihydraattia nostaa insuliinia ja jos insuliini on liian korkea, se nostaa verenpainetta, tekee urheilijasta lihavan ja vaikeuttaa verensokerin tasaantumista syömisen jälkeen. Liika hiilihydraatti ja korkea insuliini ovat riskitekijöitä sydän- ja verisuonisairauksille sekä 2-tyypin diabetekselle. Lisäksi on mainittu, että rasva ei aiheuta edellä mainittuja sairauksia, vaan liiallinen hiilihydraatin saanti. Aineistossa sanotaankin, että kun urheilija on tarpeeksi vähärasvainen, hänen kannattaa tuplata tai jopa triplata rasvan saantinsa, jotta suorituskyky ei laskisi.
Level-1-materiaalin mukaan ravinnon puhtaus on tärkeää ja urheilijan kuuluukin nauttia lihaa ja vihanneksia, pähkinöitä, siemeniä, jonkin verran hedelmiä, vähän tärkkelystä, eikä sokeria. Koulutusmateriaalissa lukee:”Do that and you are exempt.” Eli ohjeistus vapauttaa sinut liiallisen hiilihydraatin nauttimisen aiheuttamista vaaroista. Puhtauteen kannustetaan myös sillä, että jos ruokaa ei ole itse kasvatettu ja syöty tunnin sisällä, se ei ole ruokaa. Jos elintarvikkeessa on etiketti, se ei ole ruokaa. Jos se ei ole pilaantuvaa, se ei ole ruokaa. Ohjeiden mukaan syöminen ei riitä kehittymään optimaalisesti, vaan ruoka tulee punnita.
Level-1-materiaalin makrojakauma ei noudata virallisia ravintosuosituksia, eikä puhtausvaatimukset tue terveen ruokasuhteen kehittymistä. Terveellisen syömisen tavoite on aina hyvä, mutta liian tarkka ruoan puhtauden vaatimus saattaa altistaa syömisen häiriintymiselle.
Kehonkuva ja syömishäiriöt crossfitissa
Syömishäiriöitä ei juurikaan ole tutkittu crossfitin parissa, mutta Mavrandrea ja Gonidakis (2022) havaitsivat tutkimuksessaan, että 11,7 % tutkitusta 241 crossfittaajasta oli ortorektisia oireita. Ortoreksia tarkoittaa pakonomaista tarvetta syödä ainoastaan terveelliseksi miellettyjä ruokia ja eroaa anoreksiasta ja bulimiasta muun muassa sillä, että siinä tavoitellaan mahdollisimman laadukasta ruokavaliota sen sijaan, että pudotettaisiin painoa. Mielestäni Level 1- koulutusmateriaali ohjaa nimenomaan syömään vain terveellisiksi luokiteltuja ruoka-aineita ja tekee sen ehdottomaksi fyysisen kehittymisen, vähärasvaisen kehon ja terveyden edistämiseksi. Liiallinen ruoka-aineiden rajoittaminen johtaa helposti syömisen häiriintymiseen.
Crossfitissa kilpailevien esikuvien vartalot ovat usein lihaksikkaita ja vähärasvaisia. Tämä on omiaan muokkaamaan lajin parissa kilpailevien ja lajia harrastavien kauneusihanteita niin, että moni haluaa saada lihaksia paremmin näkyviin. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta toisilla se saattaa johtaa pakkomielteiseen käyttäytymiseen ja sitä kautta syömisen rajoittamiseen ja jopa häiriintymiseen.
Level 1- koulutusmateriaalissa on kyllä maininta liian vähärasvaisesta kehosta suorituskyvyn edistämisen esteenä, mutta samassa yhteydessä painotetaan ainoastaan vähärasvaisen massan määrän ja aktiivisuustason merkitsevän crossfitissa, kaikki muu on epäolennaista.
Valmentajan rooli syömishäiriöltä suojaamisessa
Ohjaavan henkilön eli valmentajan rooli myönteisen kehonkuvan edistämisessä, syömishäiriöön puuttumisessa ja sen ehkäisemisessä on olennainen. Valmentajaa kuunnellaan ja hänen sanalliseen ja sanattomaan viestintäänsä kiinnitetään huomiota. Valmentajaa usein kunnioitetaan johtajan tavoin, mikä mahdollistaa hänen onnistumisensa vuorovaikutuksessaan urheilijoiden kanssa.
Huonosti valitut sanat voivat sairastuttaa urheilijan, kun taas kaunis palaute saattaa kantaa vuosiakin eteenpäin. Itse asiassa toimivalle ja suoritusta tukevalle vuorovaikutussuhteelle on oleellista valmentajan rauhallisuus, välittämisen osoittaminen sekä luottamuksellisen suhteen rakentaminen urheilijan kanssa. Tämän lisäksi valmentajan kannattaa kiinnittää huomio kehon toimintaan, eikä sen ulkonäköön.
Valmentajan sensitiivinen tapa kohdata urheilija ja inhimillinen johtamistyyli suojaa etenkin niitä, jotka ovat alttiita ottamaan vaikutteita esikuvistaan ja virallisista ohjeista. Varsinkin vielä kehittymättömällä itsetuntemuksella varustetut sekä perfektionistisen toimintavan omaavat urheilijat ovat alttiita muiden antamalle palautteelle. Tutkimuksissa on osoitettu, että urheilijat, jotka kuulevat valmentajalta kriittisiä arvioita kehostaan, raportoivat enemmän häiriintynyttä syömishäiriökäyttäytymistä verrattuna niihin, jotka eivät ole kuulleet kehostaan tällaisia kommentteja.
Kun syömishäiriö havaitaan, on tärkeää sanoa asia suoraan kiertelemättä, mutta kuitenkin empatiaa osittaen ja urheilijaa kuunnellen. Koska asia on hyvin herkkä, kannattaa sanoma miettiä etukäteen ja toimia vasta harkinnan jälkeen. Kuuntelemalla urheilijaa aktiivisesti varmistetaan se, että hän kokee olevansa tärkeä, arvokas ja turvassa, vaikka hänellä pulmia olisikin. Valmentajan ei kuitenkaan tarvitse parantaa urheilijaa, vaan riittää, että hän osaa ohjata eteenpäin.
Lopuksi
Kun pyritään kohti korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia, ja kun kehoon kohdistuu erityisiä paineita, on välttämätöntä lisätä vuorovaikutusta paitsi lajin sisällä, myös terveydenhuollon kanssa. Crossfit on upea laji ja jotta turvataan kaikkien urheilijoiden ilon elämykset sekä optimaalinen suorituskyky ja terveys, tulee kaikkien toimijoiden yhdessä panostaa ongelmien ehkäisyyn, tunnistamiseen ja varhaiseen puuttumiseen.
Lähteet
Arajärvi P. & Thesleff P. Suorituskyvyn psykologia: Tieto- ja taitokirja korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia rakentaville. 2020. VK-Kustannus.
Chelladuari P. & Trail G. Styles of decision-making in coaching. Teoksessa J.M. Williams (toim.). 2001. Applied sport psychology: Personal growth to peak performance, 4. painos:107-119. Mountain view, CA: Mayfield.
Conviser J, Tierney A & Nickols R. Assessment of athletes with eating disorders: Essentials fpr best practice. Journal of clinical sport psychology. 2018:12:480-494.
Duodecim. Ortoreksia. 2021. URL: ortoreksia – Terveyskirjasto. Luettu 14.2.2023.
Ferguson L, Kowalski K, Mack D. & Sabiston C. Self-compassion and eudaimonic well-being during emotionally difficult times in sport. Journal of happiness studies: An interdisciplinary forum on subjective well-being. 2015:16(5):1263-1280.
Galli N, Petrie T, Reel J, Chatterton J. & Baghurst T. Assessing the validity of the weight pressures in sport scale for male athletes. Psychology of men @
Glassman G. The crossfit training guide. Crossfit J. 2010:30:1-15. URL: CFJ_English_Level1_TrainingGuide.pdf (crossfit.com). Luettu 14.2.2023.
Ilander, O. Liikuntaravitsemus 3.0. 2021. Vk-Kustannus.
Kerr G, Berman E. & De Souza M. Disordered eating in the literature on orthorexia nervosa. 2013. Eating and weight disorders-Studies on anorexia, bulimia and obesity. 2013:18(2):103-111.
Martens R. Successful coaching. 2004:3. Painos. Champaign IL:human kinetics.
Martens R. Coaches guide to sport psychology: A publication for the American coaching effectiveness program: Level 2 sport science curriculum. 1987. Human kinetics book.
Marvandrea P. & Gonidakis F. Exercise depence and orthorexia nervosa in crossfit: exploring the role of perfectionism. 2022. Current psychology, New Brunswick, Aug 17:1-9.
Mueller S, Ruiz M.C. & Chroni S.A. Coaches’ perceotions of athletes’ psychobiosocial states: Case of three tennis coach-athlete dyads. 2018. International sport coaching Journal 5(2):156-168.
Muscat A. & Long B. Critical comments about body shape and weight: Disordered eating of femake athletes and sport participants. 2008. Journal of female athletes and sport participants. Journal of applied sport psychology 20(1):1-24.
Prophet T, Singer J, Martin I. & Coulter T. Getting to know your athlete: Strengthening the coach-athlete dyad using an integrative personality framework. 2017. International Sport Coaching Journal 4:291-304.
Thompson R. & Sherman R. Eating disorders in sport. 2011. New York: Routledge.
Vagra M, Dukay-Szabo S, Tury F & van Furth Eric F. Evidence and gaps in the literature on t9orthorexia nervosa. 2013. Eating and weight disorders – studies on anorexia, bulimia and obesity 18:103-111.
Weinberg R. & Gould D. Foundations of sport and exercise psychology. 2019: 7. Painos.
Fuel Health 