Tunnesyöminen

Tunnesyöminen kuuluu oikeastaan kaikkien ihmisten elämään – toisten useammin, toisten harvemmin. Toisinaan syömme iloon ja onnistumisten palkitsemiseen, mutta toisinaan taas lohduttaudutaan ongelmatilanteiden kohdatessa esimerkiksi ihmissuhderiidoissa tai otetaan irti arjen kiireistä. Ruoka on helpohko ja luontainen tapa hallita ja jopa tukahduttaa tunteita. Tästä tunteiden tukahduttamisesta ja hallinnasta saattaa syntyä ongelmia, jos sillä yritetään paeta ikäviä tilanteita.

Jos syömisen avulla haetaan turvallisuuden tunnetta, helpotetaan oloa, rauhoitutaan, hallitaan ahdistusta tai jopa unohdetaan vaikeita asioita, kannattaa miettiä, josko itsensä kanssa olisi mietittävä ajattelumallien käsittelyä jollakin toisella tavalla. Varsinkin, jos tästä syömisestä seuraa painonnousua, häpeää, syyllisyyttä, pettymystä, surua tai muuta negatiivista.

Tunneperäisen syömisen tarkoituksena voi olla joko positiivisten tunteiden maksimointi tai negatiivisten tunteiden helpottaminen mieleisten ruokien syömiseen liittyvän dopamiinin erityksen avulla. Jollei henkilöllä ole keinoja käsitellä esimerkiksi jännitystä, ahdistusta, masennusta, kateutta tai turvattomuutta, saattaa syöminen tuoda helpotusta. Syöminen saattaa vaimentaa tunteiden voimakkuutta tai tukahduttaa ne olemattomiin. Ainakin hetkeksi.

Syöminen ei ole välttämättä paras keino hallita tunteita, sillä syöminen on vain laastari ongelman häivyttämiseen, ei hoitokeino niiden käsittelyyn. Kaiken kukkuraksi syöminen saattaa aiheuttaa lisää negatiivisia tunteita ja olo sen kuin pahenee entisestään. Tämän lisäksi yksilön muut käsittelykeinot saattavat jäädä taka-alalle ja ne voivat unohtua täysin, kun syömisellä hoidetaan ensiapu.

Keinot tunnesyömisen hoitamiseen

Tunnesyöminen saattaa olla jo niin automatisoitunut tapa, että sen alta ei edes erota syitä. Pysähtymällä ja opettelemalla tunnistamaan omat tunteensa, ollaan jo hyvällä alulla tunnesyömisen lopettamiseksi.

1. Joustava syöminen edesauttaa myötätuntoisen ja intuitiivisen syömisen tielle. Erilaiset laihduttamiset, kiellot ja kuurit vaikeuttavat syömistä ja liittävät siihen negatiivisia tuntemuksia rajoituksineen.

2. Säännöllinen ateriarytmi ja riittävä määrä ruokaa palvelevat nälkä-kylläisyysviestien normaalia kulkua, kun keho ei joudu olemaan nälkätilassa.

3. On hyvä opetella tunnistamaan, onko kyseessä sielun nälkä, aistien nälkä vai fysiologinen nälkä. Jos ruokaa tekee mieli ilman fysiologista nälkää, syö ihminen johonkin muuhun kuin kehon tarpeisiin.

4. Erilaiset päiväkirjat saattava helpottaa tilannetta, kun niihin kirjataan, millaiset tilanteet johtivat syömiseen. Näistä tilanteista saattaa muodostua kokonaisuus syiden ja seurausten välisistä yhteyksistä syömisen taustalla. Päiväkirjan kirjoittamisen avulla voidaan yrittää ymmärtää, mitä tarvetta syömisellä palvellaan.

5. Kun ajatukset syömisen taustalla selkiävät, voidaan ottaa hetki rauhassa happea ja pysähtyä miettimään, mitä ajatuksia päässä pyörii ja miten kehho niihin reagoi. Kaikkiin kehon tuntemuksiin ei tarvitse reagoida – ne ovat vain tunteita, ne tulevat ja menevät. Ahdistavan tunteen vallatessa kehoa, voidaan yrittää ajatella, että se menee ohi, kun hetken sen annan pyöriä mielessä.

6. Jokaisella meistä on hyvä olla muitakin keinoja käsitellä tunteita kuin syöminen. Joku tykkää kuunnella musiikkia, toinen liikkua, kolmas nähdä kavereita jne. Asiakkaan kanssa voidaan yhdessä löytää näitä keinoja, miten käsitellä pahaa oloa.

7. Yhteiskuntamme on tällä hetkellä todella kiireinen. Stressiä on hyvä purkaa jo keskellä päivää, eikä vasta illalla, kun päästään kotiin. Jokainen pystyy vaikuttamaan jonkin verran arkeen sekä työssä tai opinnoissa että varsinkin vapaa-ajalla. Palautuminen työ- tai opiskelupäivän aikana tauottamalla työtaakka, ihmissuhteista huolehtiminen, omien tarpeiden tunnistaminen sekä riittävä lepo ja hyvät yöunet ovat jo askel eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan on hyvä tunnistaa, miksi syö ilman fysiologista nälkää ja voiko sen korvata jollakin muulla toiminnolla. Jollei syömistä saa itse hallintaan, kannattaa hakea apua esimerkiksi psykoterapiasta tai ravitsemusterapeutilta.

 

Lähteet:

Suhonen, K. Syömiskäyttäytymisen psykologiset tekijät. Luentotallenne opintojaksolla Syömiskäyttäytyminen. Kuunneltu 29.2.2020.

Syömishäiriöliitto. Tunteiden syöminen. URL: https://syomishairioliitto.fi/blogi/tunteiden-syominen. Luettu 7.3.2020.

Viitasalo, L. Ruokatottumuksia ohjaavat psykologiset tekijät. Luentotallenne opintojaksolla Ravitsemuspsykologia. Kuunneltu 9.3.2020.

Viitasalo, L. Tunteiden vaikutus syömiskäyttäytymiseen. Luentotallenne opintojaksolla Ravitsemuspsykologia. Kuunneltu 9.3.2020.