Kun urheilijan syöminen häiriintyy

Syömisen häiriintyminen

Syömisen häiriintyminen on melko yleistä, urheilijoilla yleisempää kuin valtaväestöllä. Laajassa kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että syömishäiriöoireilua esiintyi jopa joka viidennellä nuorella urheilijalla ja joka neljännellä aikuisikäisellä urheilijalla. Sukupuolten välillä ei ollut suurta eroa syömishäiriöiden suhteen, vaikkakin naisilla syömisen pulmia esiintyy useammin kuin miehillä. Syömishäiriöitä esiintyy eniten esteettisissä, painoluokka- ja antigravitaatiolajeissa (esimerkiksi mäkihyppy), mutta mikään laji ei ole niiltä suojassa. Suomalaisia huippu-urheilijoita koskevasta tutkimuksesta saatiin näyttöä siitä, ettei juuri kukaan urheilijoista ollut tyytyväinen painoonsa. (Borg 2018; Laukka 2018; Poikkimäki ym. 2017, 114.)

Syömishäiriöistä on vaikea tunnistaa ulkonäön perusteella, sillä oireilu on kirjavaa, eikä se välttämättä jätä ulkoisia merkkejä, etenkään aluksi. Varsinaista syömishäiriötä edeltää syömishäiriöoireilu, kuten epäterveelliset painonhallintatavat, ahmiminen tai pakonomainen liikkkuminen. Urheilija saattaa esimerkiksi täyttää vatsaansa kalorittomilla nesteillä ja kasviksilla tai lisäillä pikku hiljaa toistoja, metrejä ja kiloja harjoitusohjelmaan. Yhteistä kaikelle häiriintyneelle syömiselle on se, että syöminen on pakonomaista, se aiheuttaa ahdistusta ja ruokailujen suunnittelu ja ruokien valmistaminen vie suuren osan ajasta. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b; Poikkimäki ym. 2017, 114..)

Urheilijoilla syömishäiriöt ovat usein lievempiä kuin valtaväestöllä, mutta se ei tarkoita, että urheilijan syömishäiriöihin tulisi suhtautua yhtään väheksyvämmin. Raja normaalin syömisen, häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja syömishäiriön välillä ei ole selkeä, mutta urheilija ei tarvitse diagnoosia ansaitakseen apua oireiluunsa, joten kaikki tulee kohdata ja ottaa vakavasti. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b.)

Kuka on altis sairastumaan?

Lapsuuden ajoilta asti keho tallentaa kommentteja ja muiden suhtautumista itseensä. Jos jo lapsena on saanut kuulla kehostaan ikäviä kommentteja tai itsetuntoa ei olla tuettu tarpeeksi vahvaksi, on sopivat ainekset syömisen häiriintymiselle kasassa. Vanhemmat, opettajat ja valmentajat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa siinä, että lapsi oppii hyväksymään oman vartalonsa sellaisena kuin se on. (Laukka 2018, Lehtonen 2018a; 2018b.)

Urheilijat (kuten syömishäiriöisetkin) ovat usein tavoitteellisia, systemaattisia, täydellisyyteen pyrkiviä, vaativia, periksi antamattomia, itsenäisiä ja/tai pelkäävät epäonnistumista. Suorittajapersoona on haavoittuvaisempi syömishäiriöiselle kuin rennommalla asenteella elämän ottava. Tavoitteellisilla urheilijoilla on myös riski ajatua tilanteeseen, jossa urheilu määrittelee itseä liikaa, koska elämästä on jäänyt muut osa-alueet vähemmälle tai jopa kokonaan pois. Esimerkiksi loukkaantumisten yhteydessä voi olla vaikea löytää iloa muilta elämänalueilta, kun urheilu on ollut se kantava tekijä. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a.)

Syömisen häiriintyminen ei kuitenkaan juuri koskaan liity pelkästään ruokaan, vaan sen juuret ovat pintaa syvemmällä. Usein ruoan kautta oireileva henkilö on kriittinen itseään kohtaan ja vaatii itseltään paljon. Epäonnistuminen harjoituksissa saa aikaan ahdistusta, eikä siitä meinata päästä yli. Usein syömishäiriöisillä saattaakin olla vaikeuksia käsitellä vaikeita tunteita, ne käännetään sisäänpäin ja niitä puretaan oireilemalla syömisen kautta. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a; 2018b; Poikkimäki ym. 2017, 115.)

Millainen ympäristö edesauttaa sairastumista?

Erilaiset stressitilanteet, kuten pitkittynyt laihduttaminen, valmennussuhteisiin liittyvät muutokset, loukkaantuminen tai sairastuminen, kotoa muuttaminen, epäonnistuminen koulussa tai työssä, vaikeudet ihmissuhteessa tai perheessä tai vaikka läheisten loukkaantuminen/sairastuminen/kuolema saattavat laukaista syömishäiriön. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a.)

Myös harjoitusympäristöllä on suuri merkitys syömisen häiriintymisen syntymiselle. Ympäristö, jossa arvostetaan vain tietynlaista vartalotyyppiä tai tietynlaista ruokavaliota, on rehevä kasvualusta mm. tunnollisten ja kunnianhimoisten urheilijoiden syömisen häiriintymiselle. Jo yksikin valmentajan tai treenikaverin kommentti saattaa hiljalleen johtaa syömisen pakonomaiseen tarkkailuun. Menestymisen paineilla on merkitystä syömishäiriön synnylle ja näiden paineiden luomisessa ja lieventämisessä valmentaja on ensisijaisessa roolissa.(Laukka 2018; Lehtonen 2018a.)

Myös länsimainen kulttuuri on melko suotuisa kasvualusta syömishäiriöille. Kiireinen arki, suorittamisen kulttuuri ja täydellisyyteen pyrkiminen kasaavat urheilijankin taakkaa. Liian kuormittava arki kasaa paineita etenkin perfektionistisille persoonille ja niille, jotka ovat huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelavat. Välttämättä syömisen häiriintyminen ei kuitenkaan liity stressiin tai negatiiviseen tilanteeseen, vaan oirelun voi laukaista myös positiivinen muutos elämässä, kuten häät tai vaihto-oppilasvuosi, kuten lääkäri Pippa Laukalle kävi nuoruusvuosina. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a; https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/pippa_laukka_sairasti_syomishairiota_lahes_20_vuotta_nain_han.)

Urheilijoiden syömisen häiriintyminen on riskialttiimpaa myös siksi, että urheilijat ovat läheisissä tekemisissä ruoan kanssa, sillä se on suuri osa urheilusuoritusta ja suorituskyvyn optimointia. Syömisen häiriintyminen lähtee usein liikkeelle suorituskyvyn optimoinnista ja viattomasta pyrkimyksestä parantaa tuloksia. Esimerkiksi painon pudottaminen kehonpaino- ja voimisteluliikkeiden helpottumiseksi tai tiettyyn painoluokkaan pääsemiseksi saattaa huomaamatta muuttua pakonomaiseksi ruokien tarkkailuksi ja suorituskyvyn optimointiin pyrkiminen saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa jokainen ainesosa on tarkkaan harkittu energiaa tuottava tai lihasta rakentava ainesosa, eikä ruokavaliosta uskalleta poiketa. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a; Poikkimäki ym. 2017, 115.)

Väitöstutkija Maria Heikkilä nostaa esiin myös ulkonäköpaineiden lisäksi myös harhaluulot syömisestä. Heikkilä toivoo lisää tietämystä paitsi urheilijoille myös valmentajille. Esimerkiksi hiilihydraattien pelko ja proteiinien korostaminen saattavat aiheuttaa optimaalisen suorituskyvyn laskua ja palautumisen hidastumista. Myös sosiaalisen median myötä tulevat ulkonäköpaineet saattavat aiheuttaa ahdistusta, kun oma kroppa on jatkuvasti esillä ja muiden kommentoitavana. (https://yle.fi/urheilu/3-10154311.)

Syömishäiriön ennaltaehkäisy

Valmennusryhmän ja treenikavereiden merkitys syömishäiriön puhkeamiselle on suuri. Esimerkiksi valmentajan huomautukset kehosta voivat olla todella vaurioittavia urheilijoille ja niitä onkin syytä välttää. Luomalla hyvää henkeä valmentaja edistää turvallista ilmapiiriä, jonne on hyvä tulla ja jossa kukaan ei jää yksin. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, vaikka urheiltaisinkiin huipulla. Urheilijan arjessa pääosassa tulisi olla riittävän levon ja unen korostaminen. Lämmin ja turvallinen valmentajan suhtautuminen urheilijoihinsa yleensä riittää pitkälle. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a; 2018c.) Enkä tällä nyt tarkoita sitä, että ei pitäisi pyrkiä kehittymään, kehitystä vain ei kannata tehdä terveyden kustannuksella.

Valmennettavasta kannattaa huolestua silloin kuin urheilijalla on halu laihduttaa ja hän tarkkailee painoaan. Urheilija saattaa kokea itsensä lihavana, vaikkei olisikaan eli kehonkuva on häiriintynyt. Valmentajan on hyvä olla tietoinen myös siitä, jos rentous ruokailuun katoaa ja ruokavalio kapenee johonkin tiettyyn kaavaan, eikä urheilija pysty poikkeamaan omista ruoistaan esimerkiksi sosiaalisiin ruokailutapahtumiin. Esimerkiksi juoksija Lotta Harala kertoo, että hän saattoi joutua paniikkiin kun söi yhden pähkinän liikaa. (Laukka 2018; Lehtonen 2018c; https://yle.fi/urheilu/3-10154311.)

Syömishäiriöisen tukeminen

Valmentaja ei ole syömishäiriön hoitaja, mutta hän on kuitenkin aitiopaikalla näkemään urheilijan käytöksen muutokset. Valmentaja voi ohjata urheilijaa etsimään apua ja antaa viestiä sitä, että hän toivoo urheilijan suhtautuvan rennommin ruokailuihinsa. Luottamussuhteen rakentaminen urheilijaan on kaiken auttamisen kivijalka, mutta  se vaatii rehellisyyttä ja aikaa. Kuunteleminen toimii luottamuksen ja kysymällä urheilijalta tämän vointia rakennetaan luottamussuhdetta ja jonain päivänä se saattaa kantaa hedelmää. (Laukka 2018; Lehtonen 2018c.)

Syömishäiriöinen erottaa usein toiminnastaan epäterveen käyttäytymisen ja se aiheuttaakin hänellekin välillä toivottomuutta. Syömisen kautta oireilu on osa jotakin vaikeaa asiaa, mitä urheilija ei osaa muilla keinoilla ratkaista. Usein taustalla on pelko esimerkiksi epäonnistumisesta, kontrollin menettämisestä tai vaikkapa parisuhteen loppumisesta. Urheilijan sen hetkistä tilannetta on hyvä kunnioittaa, eikä virheitä tarvitse etsiä. Tuputtaminen ei myöskään yleensä toimi päättäväisen urheilijan kanssa, vaan keskustelu kannattaa kiinnittää johonkin muuhun. Läsnäolo riittää ja valmius auttaa, silloin kuin urheilija on siihen valmis. (Laukka 2018; Lehtonen 2018c.)

Millaisia syömishäiriötä on olemassa?

Urheilija on riskissä niin anorektiseen, bulimiseen, BED:iin (ahmimishäiriö) kuin epätyypilliseenkin syömishäiriöön (EDNOS). Epätyypilliset syömishäiriöt ovat urheilijoiden keskuudessa yleisimpiä ja itse nostaisin näistä esiin ortoreksian, jossa urheilija pyrkii syömään mahdollisimman oikein. (Laukka 2018; Lehtonen 2018a; Poikkimäki ym. 2017, 114.)

Anoreksiaan sairastuneella paino usein laskee tiukan ruokavalion ja usein myös liiallisen liikunnan seurauksena. Anorektikko saattaa ajautua tilanteeseen, jossa syödään aina vähän vähemmän ja liikutaan aina vähän enemmän. Anoreksia voi olla paastotyyppinen, jolloin syömistä rajoitetaan lähes minimiin tai buliminen eli välillä paastoamista seuraa ahmiminen ja tyhjennys. Pelkona sairastuneella on lihomisen pelko. Anoreksia johtaa useimmiten painon massiivisen laskun myötä elimistön toiminnan häiriintymiseen, naisilla yleensä kuukautisten poisjäämiseen ja siitä seuraaviin luusto-ongelmiin ja miehillä seksuaalitoimintojen häiriintymiseen. Lisäksi anoreksia saattaa aiheuttaa poikkeuksia kasvuhormoni-, kortisoli- ja kilpirauhashormonipitoisuuksissa sekä insuliinin erityksessä. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b; Poikkimki ym. 2017, 114.)

Urheilijan anoreksia ei välttämättä keskity niinkään painoon sinänsä, vaan suorituskyvyn parantamiseen ja painonlasku on sivutuotteena. Kehonkuva ei ole välttämättä vääristynyt, kuten anoreksiassa, vaan urheilija pelko ruokaa kohtaan liittyy painon nousuun, jonka seurauksena esimerkiksi leuanvedot voivat vaikeutua. (Lehtonen 2018b; Poikkimäki ym.2017, 114.)

Ahmintahäiriö eli bulimia tarkoittaa sitä, että urheilija ei pysty kontrolloimaan ahmimista. Ahmintakohtaukset ovat toistuvia, useita kertoja viikossa ja useamman kuukauden ajan. Ahmimisen jälkeistä olotilaa helpotetaan yleensä oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai pitkällä liikunnalla. Myös tämän tyyppinen oireilu on usein seurausta painoon liittyvistä huolista ja sen vuoksi syömisen rajoittamisesta. Bulimiaa on jo vaikeampi nähdä päällepäin, joten sen kehittyminen pääsee usein melko pitkälle. Myös bulimian kanssa kamppailevan mieli on jatkuvasti ruoassa ja aterioiden suunnittelussa. Sairastunut saattaa vaipua suureen itseinhoon ja purkaa oloaan muutenkin itsetuhoisesti. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b; Poikkimäki ym. 2017, 114.)

Ahmimishäiriö eli BED on epätyypillisistä syömishäiriöistä yleisin. BED on bulimian tyylinen ahmintahäiriö, mutta tähän ei liity kompensaatiokeinoja, kuten oksentamista. Ahmintahäiriö saattaa johtaa ylipainoon, vaikkakaan ei aina. Ahmintahäiriötä on hyvin vaikea tunnistaa, mutta se johtuu kuitenkin usein pulmasta käsitellä vaikeita tunteita ja urheilija onkin jatkuvassa laihdutuskierteessä valtavien ruokamäärien vuoksi. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b; Poikkimäki 2017, 114.)

Ortoreksia on epätyypillinen syömishäiriö, jossa huomio kiinnittyy mahdollisimman terveellisen ruokavalion noudattamiseen. Tämä syömishäiriön muoto on ehkä tyypillisin urheilijan pulma ja jää usein huomamatta, sillä urheilijoille ruokavaliot ovat arkipäivää. Ortoreksiaan kuuluu mahdollisimman “oikea” syöminen eli pakonomainen ruokavalion noudattaminen. Urheilijalle syntyy valtavaa ahdistusta muun muassa sosiaalisesta ruokailusta, kun pitäisi poiketa omasta ruokavaliosta. Ruokailu on suoritus itsessään ja rajoitusten myötä urheilija saattaa alkaa kärsiä joidenkin ravintoaineiden puuttumisesta. (Laukka 2018; Lehtonen 2018c.)

Lihasdysrmorfia on kolmas epätyypillinen syömishäiriömuoto, johon puolestaan liittyy oman kehonkuvan häiriintymisestä. Huomio on oman kehon massan kasvattamisessa ja rasvaprosentin pienentämisestä. Urheilija on valmis tekemään mitä tahansa, jopa käyttämään kiellettyjä aineita, saavuttaakseen haluamansa vartalon. (Lehtonen 2018c.)

Kaikkiin syömishäiriöihin liittyy todennäköisesti pakonomainen liikunta. Esimerkiksi istumaan rauhoittuminen voi olla vaikeata, sillä seisominen kuluttaa enemmän energiaa, mikä pitää sairastuneen mielen rauhallisempana. Pakkoliikunta jää etenkin urheilijan kohdalla helposti huomaamamatta, sillä hänen “kuuluukin” liikkua. Tämän lisäksi syömishäiriön kanssa kamppaileva osaa piilottaa rajoittuneen syömisen ja liikkumisen pakonomaisuuden melko taitavasti. (Laukka 2018; Lehtonen 2018c.)

Mainittakoon vielä se, että kuukautiset ovat äärimmäisen tärkeä terveyden mittari ja syömishäiriöihin liittyy usein kuukautisten loppuminen. Kun kehoa rääkätään tarpeeksi harjoittelemalla kovaa ja syömällä liian niukasti, aivolisäke väsyy ja alkaa lisätä stressihormonin eritystä. Munasarjat lopettavat munarakkuloiden kypsyttämisen ja kuukautiset loppuvat. Alhaisen rasvaprosentin kehossa tämä on todennäköisempää kuin hieman korkeammissa rasvoissa. Tällöin rasitusvammojen ja luun murtumien riski nousee. Lisäksi kehon palautuminen treeneistä hidastuu ja toipuminen esimerkiksi flunssasta pitenee. Muita riittämättömän energiansaannin (RED-S) oireita ovat aineenvaihdunnalliset ja hermostolliset stressireaktiot, jotka johtavat palautumisen hidastumiseen. Tässä kannattaa huomioida se, että erilaiset hormonaaliset ehkäisyt saattavat pitää kuukautisia keinotekoisesti käynnissä, vaikka elimistö ei siihen pystyisikään. (Ilander 2014, 23–25; Laukka 2018; Lehtonen 2018b.)

Lopuksi

Syömishäiriöstä on onneksi mahdollista parantua ja urheilija kaipaakin tukea ja ennen kaikkea turvallisuutta, kun hän rakentaa uudelleen identiteettiään ja harjoittelee esimerkiksi vaikeiden tunteiden tunnistamista ja käsittelyä tai on matkalla hyväksymään kehonkuvaansa. Raja riittävän syömisen ja harjoittelun sekä liiallisen kontrollin välillä ei ole helppo. (Laukka 2018; Lehtonen 2018b.)

 

Lähteet

Borg, P. 2018. Haastattelu Syömishäiriöt-opintojaksolla. Urheiluravitsemuksen perusopinnot. Itä-Suomen avoin yliopisto. Kuunneltu 25.11.2018.

Ilander, O. 2014. Urheiluravitsemus- tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta. VKK-Kustannus.

Laukka, P. 2018. Urheilijoiden syömishäiriöt. Luentotallenne opintojaksolla Syömishäiriöt. Urheiluravitsemuksen perusopinnot. Itä-Suomen avoin yliopisto. Kuunneltu 25.11.2018.

Lehtonen, A. 2018a. Syömishäiriöille altistavat tekijät urheilussa. Luentotallenne opintojaksolla Syömishäiriöt. Urheiluravitsemuksen perusopinnot. Itä-Suomen avoin yliopisto. Kuunneltu 25.11.2018.

Lehtonen, A. 2018b. Syömishäiriötyypit, keskeiset oireet ja kehonkuva. Luentotallenne opintojaksolla Syömishäiriöt. Urheiluravitsemuksen perusopinnot. Itä-Suomen avoin yliopisto. Kuunneltu 25.11.2018.

Lehtonen, A. 2018c. Syömishäiriöiden ennaltaehkäisy, puuttuminen ja tuki. Luentotallenne opintojaksolla Syömishäiriöt. Urheiluravitsemuksen perusopinnot. Itä-Suomen avoin yliopisto. Kuunneltu 25.11.2018.

Pippa Laukka sairasti syömishäiriötä lähes 20 vuotta – näin hän selvisi
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/pippa_laukka_sairasti_syomishairiota_lahes_20_vuotta_nain_han

Poikkimäki, T., Rantala, E., Nurkkala, M., Keisala, J., Korpelainen, R. & Vanhala, M. 2017. Eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen lajityypeittäin. Kirjallisuuskatsaus. Liikunta & Tiede, 54 (2-3), 113–120.

Syömishäiriö oli viedä pika-aiturilta uran ja elämän – tutkijan mukaan suomalaisurheilijoilla on kohtalokkaita harhaluuloja ravinnosta: ”Olen törmännyt myös valmentajiin, joiden tiedoissa on selkeitä puutteita”. https://yle.fi/urheilu/3-10154311